No, aloitetaanpa sitten arkisilla asioilla kuten työllä ja sen merkityksellä ihmiselle. Mitä työ on? Fysiikan tunneilla sitä mitattiin jouleilla ja wateilla, nykyään huomaan mittaavani sitä tunneilla ja euroilla. Jos olisin oikeassa työssä, siis sellaisessa josta nauttisin, en varmaan kiinnittäisi huomiota siihen että se lohkaisee vuorokaudestani peruuttamattomasti kolmanneksen syrjäyttäen itselleni tärkeämpiä asioita. Ja kaikki tämä vain siksi että saisi hankittua tuota toista nykyisistä työnmittareista, euroja eli rahaa. Mielekkäästä työstä saamani korvaus voisi olla yhtä heikko kuin nykyäänkin, sen hyväksyisi koska työ itsessään antaisi minulle jotain.  Nykyisellään se antaa minulle kuivan ihon ja likaiset vaatteet (ja kuitenkin ollaan olevinaan kaupan alalla...). Sanotaan että asiat ovat sellaisia miten niihin suhtautuu mutta kyllä ne on paljon muutakin. 

On hankala myydä uskottavasti tuotteita, joihin ei itse usko ja joita ei ostaisi. Niin hyvä huijari en ole. Toisille asiakkaille on vaan mahdotonta ymmärtää että kaikki eurolla Kiinasta tuodut kilkkeet eivät ole ikuisia vaan ne tosiaan hajoavat käytössä sikäli kun eivät ole rikki jo pakkauksesta purettaessa. Viallisia tuotteita on varmaan 50 %, joskaan kaikki eivät tule siitä reklamoimaan. Osa tyytyy kohtaloonsa ja viisastuneena ostaa laadukkaampaa tilalle. Osa kokee rikkoneensa tuotteen itse ja potee syyllisyyttä tästä eikä tuo julki menetystään. Mutta sitten on näitä ihme masokisteja jotka saavat jotain ihmeen nautintoa siitä kun pääsee sanomaan ettei se kympin rälläkkä pyörinytkään ikuisesti. Sitten ruinataan samanlainen vispilä tilalle ja päälle kinutaa bensarahaa ja puhelinkolikoita kun onhan tästä nyt aiheutunut hirvittävä vaiva eto laitteen takia. Lopuksi saadaan jonkinlainen kompromissi aikaan ja tyytyväinen kuluttaja poistuu moraalisen voittajan ilkikurinen hymy kavoillaan liikkeestä vain kertoakseen molemmille kavereilleen kuinka urheasti puolusti oikeuksiaan. Jos saisin euron joka kerta kun joku uhkaa kuluttajasuojalla ja kaikenmaailman virallisilla valvojilla A.Gerlanderista lähtien, ei tarvitsisi sietää päivääkään tätä duunia vaan laskisin korkoja koroille palmun alla.

Työ olosuhteet, ai herran jumala, älä anna minun aloittaa... No, kun tämä kesä nyt oli mitä oli... PARAS TROOPPINEN KESÄ IKINÄ :)  Tuli kuitenkin vietettyä suuri osa näistä helteistä aaltopeltihallin ilmastoimattomassa, Dantenkin kuvailemassa monitasoisessa tilassa. Kun on rapiat 30 astetta pihalla niin se on työpaikalla liki 40. Ilma seisoo, työt seisoo mutta työntekijät ei enää jaksa seisoa. Kun johdolta kysellään lain suosittamia ylimääräisiä taukoja, saadaan vastaukseksi ettei niihin nyt ole mitään mahdollisuutta koska osa porukasta on kesälomalla eikä miehitys tunnu riittävän muutenkaan... Anheus on se sana joka ensiksi tuli mieleen. Tai ihan ensiksi tuli pari sanaa joita ei voi kirjoittaa tänne. Siis, taukoja on 2 x 12 minuuttia. Nautin pari kertaa päivässä lakisääteisen kahvipaussin. Ei sillä että noilla helteillä olisi mahdottomasti kahvihammasta kolottanutkaan mutta onhan se nyt yksi helvetti! Talo säästää siinä että ostaa jotain jyrsijän ulosteesta jauhettua tarjousmokkaa ja lotraa sen sitten kympin kiinalaisvispilästä läpi kylmänä. Keittimen erikoisuutena tuntuu olevan että se ylikuumentaa sumpin vasta pannussa jolloin parkkihapon aromi tulee pikantisti esiin. Välillä tarjolla on sentään kauhean kahvin kanssa vanhaa suklaata. Heinäkuun viimeisellä viikollakin tarjolla oli Dumle-joulukalentereita, kyllä meidän kelpasi :P

Työajat ja tauot, siinäpä vasta paradoksaalinen käsitys. Kun tulet aamulla kymmentä vajaa yhdeksän töihin niin ehdit kuulemma nippa nappa, viime tipassa ja vaikka mitä. Tätä ei tietenkään kerrota pelkästään sinulle vaan jaetaan tämä arvokas opetus vaikkapa täysin sivullisen ja tuntemattoman tavarantoimittajan kanssa suureen ääneen. Työpaikalla pitää siis olla paljon aikaisemmin kuin työvuorolista antaa ymmärtää. Saman verran jos venytät päivittäisiä taukojasi niin kyllä on verokortti kuulemma kourassa pian. Tähän sinunkin hommaan kun on tulokkaita jonoksi asti. Tauot on sinällään paikoillaan, lyhyet 12-minuutiset pidetään kun vaan niin sovitaan osaston kesken ettei miehitys putoa radikaalisti. Mutta ruokatauot kehotetaan pitämään niille varattuina aikoina jotka on kirjattu työvuorolistoihin. Onkin juhlallista sovittaa tauot siten että jos menet itse kymmeneen, joku joka tuli yhdeksään haluaa heti kohta paussille. Sitten sinnittelet silmiä auki pari ensimmäistä tuntia ja puolilta päivin pääset vihdoin paikkaamaan huteraa aamupalaasi. Tauolta palatessasi huomaatkin sitten että komen vartin päästä alkaa ruokatauko. No jippii, jopas tässä maha muriseekin kun vasta napsi eväsleipää ja hedelmää. Se kahvintapainen sai edelleen odotella pannussa parempia aikoja. Huonommaksi se eii enää voi tulla. Siitä sitten riemulla aterioimaan tietäen että kuuteen saakka pitäisi sinnitellä näillä eväillä jotka vedetään ähkyn rajoille kahdella intensiivisesti ajoitetulla tauolla. Loppupäivä sitten sulatellaan näitä appeita ja jossain vaiheessa huomataan että olisikin taas nälkä. Mutta voi, aamuvuoron ihmiset onkin jo poistuneet eikä toisesta kahvitauosta pystykkään muodostamaan omaa rauhallista herkkuhetkeä.Tasainen verensokeri tällä työmaalla on ilmeisesti kiellettyä ylellisyyttä. Sehän saattaisi jopa vaikuttaa mielialaan positiivisesti ja mitä se tekisikään työteholle ?

Kun päivä on päättymässä, on työ teho ja -motivaatio laskenut jo uskottavalle tasolle. Silmää ei enää palvota ja kelloa katsotaan ihan reilusti. Iltarutiinit pikaisesti läpi, virrat pois, valot pois. Joku onneton laskee aina kassan muiden lähdettyä. Kuulutetaan moneen otteeseen ettei arvoisat asiakkaat erehdyksessä shoppaa yliaikaa vaan siirtyisi pikkuhiljaa kassoille. Lopuksi ovet sulki ja porukka kotiin odottamaan uutta hienoa päivää...

Tämä se vaan tuntuu toistuvan päivästä toiseen. Niin, itseppä olen ammattini valinnut. Palailen tähän johdantoon varmaan myöhemmissä kirjoituksissani, tarkennan asioita, kerron eläviä esimerkkejä ja luon ajankuvia sekä puran tunnetilojani valitsemaltani tieltä. 

Kaikki kommentit ovat tervetulleita, luulen ja toivon etten ole yksin näiden kokemusten kanssa :)

Välillä tosin harmittaa moni muukin asia kuin työ johon olen omakätisesti hakeutunut ;)