Joudun ehkä avautumaan nyt tällaisestä käsitteestä kuin käytetyn auton kauppa. Ei siis mikään kauppaliike vaan kauppa käsitteenä jossa on kaksi osapuolta, myyjä ja ostaja. Tarkennetaan vielä sen verran että näin internet-aikakautena on myyjä ja tuhansia potentiaalisia ostajia. Vanhaan hyvään aikaan rakkaasta kulkupelistään syystä tahi toisesta luopuva saattoi jäättää sanomalehden palstalle mahdollisimman paikkaansa pitävän ja edullisen ilmoituksen siinä toivossa että joku tarvitsisi juuri tätä autoa itselleen. Sitten ajat muuttuivat, ja muuttui kaikki muukin.

Ensin tulivat "ilmoita ilmaiseksi" -lehdet, joissa oli sivu kaupalla kelpo hoppia kyydin tarvitsijoille. Muutamassa vuodessa ne kuitenkin muuttuivat autojobbarien ilmoitteluvihkosiksi joissa samat numerot toistuivat ilmoituksesta toiseen. Internet-aika teki vasta tuloaan ja siellä täällä vilahteli sähköpostiosoitteita yhteystiedoissa. Mutta entäs nykyään? On toinen toistaan koreampia itsemyyntisivustoja jotka käsittävät markkinapaikkana koko elämän kirjon. Yhtenä osa-alueenaan on nämä kirotut ja kiitetyt peltilehmät. Näillä sivuilla yksi kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa. Allekirjoittanut junaili itsensä etelä-lappiin katsomaan  kuvissa kovin hyvältä näyttänyttä Toyotaa. Ja junalla myös palasin. Hyvällä tekstillä ja oikeanlaisilla kuvilla saa siis kiinnostuneita autoon kuin autoon. Kiinnostuneita tosin on montaa sorttia.

Yhden ryhmän muodostavat kovat käteisostajat, ehkä jonkin sortin jobbareita noilta aiemmin mainittujen lehtien sivuilta. Tarkoituksena on ostaa auto kuin auto reiluun tuhannen viidensadan euron käteishintaan. Toimii varmasti joskus mutta näitä näkee selvästi hinnakkaampienkin kumijalkojen perässä joten aina ei voi voittaa. Seuraavana tulee mieleen vaihtotarjouksien tekijät. Vaikka olisit maininnut ilmoituksessa että "ei vaihtoa" ja tehostanut tätä pienellä valkoisella valheella kuten "uusi on jo hankittu" tai "pihassa on jo liikaa autoja" on aina joku joka hieroo vaihtokauppaa. Jos taas olet määritellyt vaihdokin tarkemmin esim. vaihto halvempaan, dieseliin, farkkuun, tuoreempaan tai tai mihin vain, tarjoaa yllättävän moni, ilmeisesti sisälukutaidoton, jotain ihan muuta. Jos pyysit perhefarkkua, tarjolla olisi nyt hyvä lava-auto. Jos tuoreempaa tai vähemmän ajettua olisi tarjolla vanha taksi. Se harvinainen jolla Irwinkin kulki joskus. Sittemmin nakumese on saanut hyvän matkaa toista milliä mittariin. Sitten on nämä jotka ilmeisesti vaan hakevat huomiota omalle pirssilleen. Jos kerrot että vaihto vaikka max. tonnia kalliimpaan, niin eikös joku piru tarjoa kymmenkertaisesti oman autosi hintaista kulkinetta ja kyselee paljonko saisi väliä. Joutuu aina sanomaan ettei ole oikein käyttöä sellaiselle, päikseen vois mennä. Eli pidä rahoitus-koslasi. Myy suoraan jollekkin niin ei puuro lopu pöydästä kun osarilla hankittu edustusmese vaatikin määräaikaisen ja pakolliset kaskotkin pukkaa vakuutusyhtiöltä päälle. Bensakin varmaan maistuu ihan eri tahtiin kuin näille riisikupeille mihin olet sitä mukamas vaihtamassa. Varmaan tosi leuhkaa laskea pitkin bulevardia pikkutakissa josta lepattaa tuulessa vielä hintalappu että voi palauttaa senkin pukineliikkeeseen kunniakierroksen päätteeksi. Muutenhan tällainen näytös-cruise voidaankin ajaa vaikka Mikki Hiiri boksereissa ja surffisandaaleissa. Jaa, palataanpas asiaan. Siis ei vaihtoa

Oli erikoista jättää ilmoitus myytävästä autosta ja saada lähes saman tien tekstiviesti jossa kerrottiin että jos todella haluat myydä autosi niin laita se meidän sivustoille! Ja tämä mainos siis kilpailevalta webbisaitilta jonka robotti oli tähynnyt jättämäni ilmoituksen. Hetkeä myöhemmin sain sähköpostin jossa kerrottiin kuinka monta kertaa ilmoitustani oli käyty katsomassa ja kuinka voisin ihan muutamalla eurolla saada ilmoitukseni suoraan etusivulle ja kehykset ympärille ja pikalinkkeihin ja vaikka mitä... No, jätin sikseen koska rippikouluikäistä Toyotaa ei mielestäni tarvitse tuputtaa etusivulle autoliikkeen uuden johtotähden rinnalle. Niin kiire näillä kaupoilla ei ole.

  Sitten vaan odottelemaan oikeita asiakkaita eli autosta oikeasti kiinostuneita luonnollisia henkilöitä. Seuraan laskuria. Katsottu x kertaa. Ei kysymyksiä. Pitäisiköhän pudottaa hintaa? Ei, pitävät liian halpana nytkin. Nostan muutaman satasen. Nyt ollaan sillä tasolla kuin nämä yleensä ovat. Sitten alkaa tapahtua. Puhelimessa mies esittelee itsensä haparoivalla kotimaisella ja tiedustelee onko auto vielä kaupan? Vastaan että kyllä on. Mieshenkilö haluaa tulla katsomaan autoa heti. Kerron sen olevan mahdotonta koska auto on tien päällä ja parempi puoliskoni palailee vasta seuraavana iltana. Ihmettelen hetken miksi autoa pitäisi muutenkaan tulla katsomaan marraskuisena iltana kun kuu on jo taivaalla? Aivan parasta kuvaa autoin kunnosta tuskin tässä kovin tunnelmallisessa valaistuksessa saa. Aikamme juteltuamme päätämme palata asiaan heti huomenissa. Herra ilmoittaa tulevansa ostamaan auton, ei katsomaan. Sehän passaa minulle. Kun seuraavan päivänä saan rakkaani vierelleni ja myyntiartikkelin talliin, odottelen yhteydenottoa tältä kovin itsevarmalta ostajalta. Mitään ei kuulu. Pitäisikö käydä pihalla haistelemassa savumerkkejä? Tiedä mistä kaukaa tämä kauppamies on ja mitkä ovat heidän kulttuurinsa rituaalit näissä asioissa. Odoteltuani tunnin saan tekstiviestin. Hahaa... herra käteistarjoaja. Yrittää muutaman satasen alihinnalla. Näissä hintaluokissa se tarkoittaa jo kolmea-neljääkymmentä prosenttia joten suitsitaampas hieman. "Ei tuolla hintaa, enemmänkin on tarjottu", vastaan jouhevasti. Sitten laitan viestin tälle murtaen suomea puhuvalle tosiostajalle. Puhelin soi välittömästi ja alan uskoa että vastapuoli jäi siihen käsitykseen että toinen soittaa. Ihan kuten minäkin jäin. Pääsemme pienen hetken päästä asiaan ja herra kyselee osoitetta jossa voi tutustua tulevaan autoonsa. Kerron osoitteen jonka jälkeen tavaan sen kirjain kirjaimelta. "Ei kun äm, än niin kuin Matti." Seuraavaksi yritetään tavoittaa jotain kiintopisteitä kartalta. Jotain löytyykin lähistöltä. Laitan kuitenkin vielä osoitteen tekstiviestinä. Odottavan aika on pitkä, ja niinpä pitkän ajan kuluttua auto ajaa väärästä suunnasta portin pieleen ja kuski kurkkii pihalle. Heilautan kättä merkiksi. Parivaljakko saapuu pysäköiden melko pienellä kulkineella kolmen autotallin eteen yhtäaikaa. Opastan hieman parempaan parkkiin ja lyön käsipäivää molemmille. Toinen herroista on tulkki ja turvamies, toinen itse ostaja. Kysellään kaikkea ja tulkataan. Kieli jotain afrikan murteita jota en hallitse mutta kuin taikaiskusta ymmärrän yhden sanan seasta. Käsittämättömän molotuksen seasta kuuluu välillä "katsastus". Heidän kielessään ei lienee sanaa kuvaamaan tuota jaloa toimintaa josta saamme täällä villissä pohjolassa vuosittain nauttia. Kun kerron katsastuksen olevan juuri takana ja seuraavan yli vuoden päästä edessä saan kaksi leveää, valkoista mutta hieman hajallista hymyä osakseni. "Koeajo?" Tottakai, hypätään kaikki kyytiin. Ojennan avaimen kuskiksi aikovalle ja käyn itse takapenkille. Tulkki istuu edessä vänkärin paikalla ja neuvoo parhaansa mukaan. Ohikiitävän hetken mietin onko auto laitteena ja instituutiona kovinkin vieras herralle ratin takana? Lähtiessämme liikkeelle aavistukseni saavat vahvistusta, sen verran enemmän kyyti muistuttaa ensimmäistä ajotuntia kuin koeajoa. No, nyt liikutaan jo. Vilkku vasempaan ja tielle. Ei, seis, tuoli on liian kaukana. Parempi pysäyttää pirssi poikittain tähän kaistalle ja pistää ergonomia kerralla kuntoon. Säätäminen kestää juuri sopivan kauan että suoran päästä näkyy jo auton valot kaistallamme. Elokuvatyyliin ehdimme juurii ja juuri ambulanssin alta pois ja tutustuminen autoilun saloihin jatkuu. Parisataa metriä yhteen suuntaan vakuuttaa ostajaehdokkaat. Levikkeellä ympäri ja takaisin samoja jälkiä. Avaan silmäni ja uskallan taas hengittää. Pulssin tasaannuttua havaitsen, että auto on turvallisesti poikittain kahdella tallipaikalla. "Pitäisi puhua rahasta" kertoo tulkki. Puhumme rahasta ja pääsemme kompromissiin jossa molemmat voittavat. Innostuneet autonostajat saavat hieman periksi hintapyynnöstä ja allekirjoittanut pääsee tavoitteeseensa. Kaupat sovitaan tehtäväksi seuraavana arkipäivänä vakuutusyhtiössä rahoitusteknisistä syistä. Lähetystö poistuu tontilta ja alan tyhjentää autosta kaikkea kauppaan kuulumatonta. Pakostakin tulee mieleen urbaanit legendat joissa maahanmuuttajille maksetaan autot ja asunnot. Joku koiranleukainen kansallissosialisti voisi sanoa että ne ostaa auton nyt "Suomen rahoilla!" No prkl, parempi olis kun en oikein Kongon dinaareitakaan huolis ottaa kun ei ole käyntiä Ambomaalla ihan joka viikko!

  Seuraavana aamuna tavataan paikallisen vakuutuslaitoksen edessä kuten oltiin sovittu. Kaupat sujuvat hyvässä hengessä, vakuutusyhtiö lupaa suorittaa kauppasumman tililleni valtakirjan saatuaan. Ostaja siis kolaroi entisen autonsa ja ihan-kaiken-varan-vakuutus kattaa uuden kulkupelin hankintakustannukset. Tosin kuusi vuotta vanhasta ranskattaresta olisin ehkä itse halunnuut hieman tanakamman korvauksen mutta päätän kuitenkin pitää asian omana tietonani. Tiedän kummalta puolelta on tulossa voita leivälle. Luovutuspaperit tehdään kuntoon ja jään luottavaisena odottamaan tilini karttumista. Ihme ja kumma, "in fidem" pitää lupauksensa ja sovittu summa on hallussani sovitulla aikataululla. Jälkeen päin ajateltuna järjestely oli oikein sopiva, ei tarvinnut epäillä käteisostajan maksuvälineitä. Ne jos näet osoittautuisivat omatekoisiksi, olisi ollut taas hieman ylimääräistä vaivaa ja kosolti lisää ennakkoluuloja tähän maailmaan.